2003-08-02

Taisin tankata vähän normaalia vähemmän, kun maratonaamuna olo oli vähemmän pöhöttynyt kuin yleensä. Mukava niin, koska painoa kertyi loman aikana ihan kiitettävästi. Nukkuminen meni ilmeisesti kuumuuden takia vähän pipariksi. Unta sain vasta puoliltaöin ja klo 5:00 heräsin virkeänä kuin peipponen. Kun muukin perhe sattui heräämään ajoissa, päätimme aikaistaa lähtöä kohti Helsinkiä.

Haimme heti ilmoittautumispaketin stadionilta ja menimme hetkeksi hotellille huilaamaan. Sen verran oli yön jäljiltä väsyä, että sain hetken puolittain torkuttua. Pari tuntia ennen lähtöä suunnistimme stadionille. Aika meni nopeasti ja kohta päästiin jo lähtöviivan taaksekin.

Kuva: Odottelen tytöt kainalossa lähtöä

Asetuin neljän tunnin jänisten tuntumaan. Helle oli sen verran kuuma, ettei ennätyksiä kannattanut lähteä tavoittelemaan. Lähtölaukauksesta meni 2 ja puoli minuuttia ennen kuin pääsin lähtöviivalle. Ei paha, mutta olisi silti kannattanut änkeytyä lähemmäs kärkeä.

Kuva: Vihdoinkin lähtöviivan yli!

Ensimmäisen kolmen kilometrin aikana en nähnyt yhtään kilometritaulua, enkä ollut myöskään muistanut leimata kelloon nettoaikaani. Nautiskelin ja katsoin, että pulssi näytti normaaleja lukemia. Myöhemmin vauhti osoittautui melko tarkasti neljän tunnin vauhdiksi.

Ensimmäiset kilometrit katseltiin Helsingin keskustan maisemia ja sitten suunnistettiin kohti Hankoa. Pistin korvanapit korviin ja nautiskelin musiikista, lämmöstä ja ruuhkasta juoma-asemilla. Juoksu tuntui mukavalta. Helle tuntui miellyttävältä, lihakset hyvältä, eikä polvikaan ollut yhtään arka. Yritin ottaa jokaisella juoma-asemalla 2 mukia vettä tai dexalia. Sen

verran ilmeisesti hikoilutti, ettei tullut edes hätä.

Lauttasaaresta Espalle saakka melkein koko matkan oli mukavasti ihmisiä kannustamassa ja fiilikset korkealla. 25 kilometrin jälkeen en tuntenut yhtään väsymystä. Alussa olin yrittänyt vähän hidastella vauhtia, kun pelkäsin helteen vaikutusta loppumatkalla. Koska olo oli hyvä, päätin hieman lisätä vauhtia noin 5:30n tasolle.

Viimeisen 7 kilometrin aikana alkoikin sitten jo tuntua siltä, että juokseminen ei enää ollut hauskaa. Pääasiassa keskityin odottelemaan maaliin pääsyä. Se oli varmasti virhe, koska odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. Eritoten sanonta pitää paikkansa kilometreillä 35stä 40een. Aiemmin on oloni helpottunut parin viimeisen kilometrin aikana ja odotin niin käyvän nytkin. Ilmeisesti helle oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja tuskaisuus vain lisääntyi loppua kohti. Jossain vaiheessa jopa tajusin, että pienellä kiristyksellä olisin saanut ihan hyvän ajan ja bruttoajankin alle neljän tunnin. Ei huvittanut. Nylkytin hissuksiin omaa vauhtiani maaliin.

Stadionille tullessa tunteet oli taas pinnassa. Juoksun loppuminen tuntui niin hyvältä, että kyyneleet tulivat silmiin. En jäänyt stadionille pidemmäksi aikaa. Nappasin vain mehut, banaanit ja jogurtit ja lähdin perheen kanssa stadionin ulkopuolelle ruoholle istuskelemaan. Olo oli väsyneempi kuin aikaisempien maratonien jälkeen. Söin 1,5 banaania, mutta siitäkin tuli huono olo. Joten makailin vaan hetken ruoholla ja join mehua.

Loppuaika oli 4:01:35 ja netto juoksuaika 3:59:59. Ensimmäinen puolikas aikaan 1:59:54 ja toinen vähän kovempaa 1:59:05 J

Kuva: Stadionilla muitten ”haahuilijoiden” kanssa heti maaliintulon jälkeen.

Sauna ja illallinen tekivät sen verran raukeaksi, että nukuin heräämättä yhdeksän tuntia! Olo oli aamulla väsynyt, onnellinen ja ”lihaskipuinen”.

Kuva: Korkeus- ja sykekäyrä.

Kuva: Kilometriajat ja neljän pisteen liukuva keskiarvo (3:58:59). Vauhtihan kiihtyi loppu kohti!