2004-01-23

Tarkoitus lähteä hölköttelemään huomenna aamulla mahdollisimman aikasin, että jää aikaa muullekin. Tänään olen ahtanut itseeni spagettia ja lounaaksi thaimaalaista, mutta en ole mitään muuta viitsinyt tehdä valmistautumisen eteen. Vauhti on joka tapauksessa tarkoitus pitää sellaisella tasolla, että pysyy selvästi aerobisella alueella. Pitkästä lenkistähän tästä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse eikä ajalla ole mitään merkitystä. Vähän jännittää vaan että pääseekö sitä maaliin asti ollenkaan kun ei ole pariin kuukauteen juossut juuri parikymppistä pidempää matkaa. Tosin jokaiseen viikkon on kuulunut yksi pitkä lenkki. Huomenna saa siis jo ensimmäisen käsityksen siitä, onko peruskunto kohdallaan vai ei. Tämän keskyttämisessäkään ei pitäisi olla kauheata kynnystä. Pitkä lenkki tulee joka tapauksessa tehtyä, olipa se sitten 25, 35, tai 50km. Täysin samantekevää J.

2004-01-24

Niin siinä sitten kävi että sammahdin edellisenä iltana ennen kymmentä sillä seurauksella, että uni loppui puoli seitsemän jälkeen. Aamupalaksi mysliä, banaania ja leipää. Kahdeksalta olin jo ihan kypsä lähtemään tietä nielemään. Kymmentä yli matka sitten jo käynistyikin. Suunnitelma oli nylkyttää ensin kaksi 14km lenkkiä Kaukajärven-Vestonkadun leveyspiireillä. Sen jälkeen Päivi lupasi tulla vetämään kympin minun kanssani. Viimeiselle luupille toivoin Mikon vetoapua, mutta Mikon terveydentilasta ei ollut varmuutta.

Kuva: Startti ennen auringonnousua.

Ensimmäinen kieppi meni suunnitelmien mukaan ja aika kului odotuksia nopeammin. Vähän jalat tuntuivat jostain syystä tukkoisilta, mutta ei mitenkään ylenmäärin kuitenkaan. Mukana oli myös kiitettävä määrä kannettavaa: puhelin, geeliä 6 pussia, mp3 soitin, jossa yli 200 megaa painolastia. Olo oli kuitenkin kevyt.

Kuva: Taukoasemalla herkuttelemassa hyvässä seurassa.

14km lenkki oli takana ja lähdin uudelle kiepille samaa reittiä. 20km jälkeen olo sen kuin vain parani kun aurinkokin paistoi ja näytti tulevan kaunis päivä. Vauhti pysyi hieman alle 6min/km. Sykelukemat olivat merkillisen korkeita, mutta vielä kuitenkin sellaisia että sopivat normaalin vaihteluvälin piikkiin. Sitten iski kumma jalkojen jumi-tila. Nylkytin tuskaisesti 25:n kilometripylväälle josta matka kotiin tuntui jo siedettävältä. Mielessä kävi myös ajatus siitä, ettei koko 50km:n taivaltaminen ehkä tule kysymykseen. Polviakin jomotti ja vihloili.

Päivin kanssa lähdettiin hissukseen seuraavalle kympille. Juttuseura ja hitaampi vauhti nollasivat tilanteen ja olo oli kuin juuri ”pakasta vedetyllä”. Ei mitää oireita. Mikko soitti kympin puolimatkassa ja ilmoittautui mukaan viimeiselle kiepille. Hyvä! Lisää vetoapua ja tukea lopun todennäköisesti vaikeille kilometreille. Mikko tuli juuri samaan aikaan meille kuin mekin pääsimme Päivin kanssa maaliin. Vetäisin äkkiä mehut, banaanit ja kurkut naamariin ja lähdimme viimeiselle kierrokselle kirikellot päässä soiden. Siinä hätäkässä unohtui kuitenkin juomapullon täydennys...

Juomaa ei siis ollut saatavilla eikä sitä juuri kaivannutkaan ennen kilometriä 44. Silloin iski väsy, jalkkramppi ja heikotus edellämainitussa järjestyksessä. Heikotuksen alkaessa oltiin tosin jo onneksi 48km kohdalla ja minuutin kävely paransi olo kummasti. Väänsin myös viimeiset pisarat tyhjästä pullosta ja söin yhden geelin. Kotikadulla ajattelin orastavasti pettyneenä, ettei tässä ole samanlaista tunnetta kun maratonkisan maalisuoralla. Sitten näin vanhemman tyttöni korkean lumikinoksen päällä odottamassa iskää. Lapsen innostus tarttui minuunkin ja juoksimme maaliin käsikädessä ja molemmat onnellisina ja ylpeinä. Loppuaika 5:29:52,8.

Kuva: Maalissa mehu maistuu.

Kuva: Syke- ja korkeuskäyrä.

Kuva: Kilometriajat hyvin tasaisia. Kymmen kilometriä Päivin kanssa (28-38) ja viimeiset 12 Mikon kanssa.