Koko talvi meni treenatessa. Harjoitussysteemit muuttuivat jonkin verran vaihtelevampaan suuntaan. Ainakin jalkoja kivisti kovien treenien jälkeen siihen malliin, että jotain muutosta luulisi myös juoksuvauhdissa tapahtuneen. Tälle kesälle en myöskään suunnitellut maratonien keräilyä vaan tarkoitus oli pistää kaikki yhden kortin varaan, kaikki munat samaan koriin ja 3:30 rikki Paavo Nurmi Maratonilla.

Tankkaus hieman aikaisempaa runsaampi ja keskityin myös enemmän siihen, että energia tulisi mahdollisimman paljon hiilareista. Taisi olla syöminen jopa liiallista. Vatsa vähän oireili päivää ennen starttia, mutta muuten oli tähän starttiin kaikki upealla mallilla. Testijuoksentelujen perusteella 3:30 tuntui liian kovalta tavoitteelta. Tavoitekilometrivauhdiksi asetin 5:05, joka tähtää juuri tuollaiseen 3:36 aikaan.

Kuva: Alkuverryttelyä ruohikolla lähtöpaikan lähellä.

Kilometrit 1-5

Tänä vuonna Paavo Nurmessa oli ensimmäistä kertaa porrastettu lähtöjä. Sen johdosta lähes kaikki 700 maratoonaria pääsivät aivan lähtöviivan tuntumaan. Itselläni kuluin 4 sekuntia lähtöviivan ylitykseen.

Turun keskiaikaisten markkino8iden takia myös reittiä oli uudistettu. Sen sijaan että olisi kierretty Tuomiokirkkosillalta tois-puol-jokkee ylitettiin ”jokke” jo Aurasillalta. Ihmisiä oli taas reitillä mukavasti. Kannustusta vastaavasti yllättävän vähän. Torin kulmalta käännytään Eerikinkadulle, jossa jonotteli kymmenkunta bussia maratoonareita piilossa. Sujahdimme hellelämpötilassa bussien välistä pakokaasupilvien läpi. Siinä välissä ei tehnyt mieli hengittää.

Vitosen taululle savuttiin kun reitti oli juuri Luikertelemassa Ruissaloon. Väliaika 26:01. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:39:33. Syke huiteli ihan liian korkealla; lähes koko ajan 153. Keskisykkeeni aikaisemmilla maratoneilla on ollut 146-148!

Kuva: Juoksijoiden virtaa alkumatkalla.

Kilometrit 6-10

Ruissalossa on muutama mäki. Ensin pitkä ja loiva sitten lyhyt ja jyrkkä. Sen jälkeen maasto onkin jo taas vähän helpompaa. Ruissalossa on kiva juosta ja nyt päätin hiljentää ylämäissä ja keskittyä siihen että hengitän perusteellisesti. Syke ei noussutkaan enää entisestään. Pysyi ylämäissäkin sunnilleen entisissä lukemissa.

Väliaika 26:00. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:39:29. Mitäs pirua sille hidastamiselle tapahtui? Vauhtihan oli toisella vitosella ihan sama kuin alussakin!

Kilometrit 11-15

Juoksu muuttui koko ajan helpommaksi. Peltojen kohdalla oli pirun kuuma, mutta varjoissa vauhti aina lähti kiihtymään. Mehua vedin joka asemalla reippaasti. Sitä tultaisiin vielä tarvitsemaan. Kun reitti muuttui tasaiseksi, huomasin yllättävästi sykkeenkin normalisoituneen sinne 148-tasolle. Hyvä oli taas joku kropan jumitukos lähtenyt liikkeelle ja sydän sai vähän ”huilata”.

Väliaika 25:42. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:38:37.

Kilometrit 16-20

Ruissalo tuli kierrettyä: hienoja rantamaisemia, kalliita taloja, lampaita ja hevosia pellolla. Todella kuuma päivä! Askel alkoi jo vetää kohti varjopaikkoja. Juoksu mukavaa ja helppoa. Lähestyttiin joenrantaa kohti keskustaa. Terasseilta ja jokilaivoilta sai jo kannustustakin. ”Juokseminen on hienoa!”

Väliaika 25:48. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:38:24. Vauhti siis edelleenkin tasaista ja yllätyksetöntä kuin B-luokan grillimakkara. Vähän alkoi jo jaloissa tuntua, mutta annoin vauhdin vähän kiihtyä…

Kilometrit 21-25

Kilometri toisensa jälkeen lähelle viittä minuuttia. Sykekin alkoi osoittaa selviä kohoamisen merkkejä. Mittari vilkutteli uupuneena 159 lyönti minuutissa! Apua. Ei kai taas?! Enkä ole oppinut Forssasta, Maisematiestä yms. juoksuista yhtään mitään. Pakotin itseni hitaampaan vauhtiin vaikka ei juoksu mitenkään vaikealta tuntunut.

Väliaika 25:24. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:37:35.

Kuva: Puolimatka lähestyy. Juoksijaa vaan naurattaa ja valokuvaajille voi huiskutella iloisesti.

Kilometrit 26-30

Juoma-asemat oli varmaan siirretty ensimmäisen kierroksen jälkeen kauemmaksi toisistaan tai sitten oli rannikolla tapahtuva maan kohoaminen pidentänyt reittiä. Juoma asemilla vedin pari mehua, kurkkua tai energiapatukkaa ja päähän vielä mukillinen tai kaksi kylmää vettä. Aaaaahh. Ihanan vilvoittavaa. Sieniäkin olisi kaivannut. Nyt alkoi askel ylämäissä painaa jo aikuisten oikeasti. Alamäet vielä rullaili kevyesti kuin bambi.

Väliaika 26:23. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:38:26. Vauhti siis hidastunut. Hyvä niin, koska mäissä pitikin mennä hiljaa. Jännitti, että kiihtyykö se vauhti enää entiselleen.

Kilometrit 31-35

Viimeinen kääntöpaikka ja kohti keskustaa. Pitkä oli vielä matka ja väsymys vaan kasvoi. Aloin jo hakeutua muiden juoksijoiden joukkoon saadakseni kiriapua, mutta monet muut tuntuivat olevan vielä enemmän poikki, joten jatkoin pääosin yksikseni.

Väliaika 26:22. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:39:01. Laskeskelin hapenpuutteisilla aivoillani jo loppuaikaa, jos vauhti pysyisi tuossa 5:20/km. Edelleen siis olin menossa nippa-nappa 3:40:en alle. Hienoa sekin olisi, jos enkasta putoaisi 2 minuuttia.

Kilometrit 36-40

37 kilometrin kohdalla loppui veto! Tuli niin sanottu muuri. Väsymys oli nyt jotenkin erilaista kuin aikaisemmissa nöyryytyksissäni, mutta nyt tuntui juokseminen pahalta ja teki mieli kävellä! Jatkoin laahustamista hammasta purren. Jokainen metri tuntui pahalta. Paska harrastus! Jalkojen lihaksissakin tuntui kipua. Koskaan ei ole ennen matkan aikana tuntunut sellaiselta. Seuraavana aamuna kylläkin.

Väliaika 27:20. Arvio loppuajasta tasaisella vauhdilla 3:40:28. Jaaha. Aika siis menee lähelle vanhaa ennätystä. Alkoi masentaa, mutta onnistuin kuitenkin tsemppaamaan itseni kohti keskustaa.

Viimeiset kilometrit

41km oli vaikea. Jokilaivasta tuli kaljapullo kädessä yksi ”kukonpoikanen”, joka oli sen verran kova jätkä, ettei halunnut ruikkuja juoksijoita väistellä. Minä väistin. Jos olisin jaksanut, olisin huudellut muutaman kommentinkin kaverille. Jatkoin eteenpäin ja houkuttelin itseäni jaksamaan vielä hetken. Viimeinen kilometri pitäisi olla helppo, kun katujen varret on täynnä ihmisiä. Olipas se pitkä kilometri, mutta viimeiselle kilometrille löysin vielä jostain kiriä. Tiesin, että 3:40 oli haarukassa yhdellä reippaalla kilometrilla. Juoksin ja juoksin. Päässä hurisi. Ajatus seisoi, mutta onneksi jalat sentään liikkuivat. Kaarsin maalisuoralle ja vedin niin paljon kuin kintuista vielä lähti. Ei se paljon ollut, mutta kuitenkin kisan kovin kilometri loppuun eli 4:51. Maali lähestyi ja sekunnit tikittivät. Perkule, mutta ei ihan riittänyt eli maalissa aivan voipuneena, mutta omilla jaloilla seisten ajassa 3:40:19 (brutto).

Kuva: Loppusuoralla ei huvita vilkutella ja ilmekin on vakavoitunut.

Parin minuutin intensiivi-puuskutuksen jälkeen aivan uskomattoman upeat fiilikset. Tavoitteen savuttamatta jääminen ei harmittanut yhtään. Loistavasti treenatun talven ja kevään jälkeen kahden minuutin parannus ennätykseen. Tuloslistaa selaillessani huomasin, että olin myös sijoittunut M35 sarjassa toiseksi! Palkinto kuulemma tulee postissa. Vau. Ei haittaa, vaikka osallistujia taisi olla juurikin parillinen määrä J

Kuva: Minä ja jonkun muun palkinto J

Kuva: Kilometriajat

Kuva: Kilometriajat kierroksien välillä vertaillen