2004-04-25

Lähdin Pöytyälle lähinnä uteliaisuuttani katsomaan millaisesta tapahtumasta on kyse. Ajatuksena oli tietysti hoitaa viikon pitkä lenkki ja saada yksi maratonsuorituskin samalla. Valmistautumiseen en viitsinyt satsata vaan edellisenÄ päivänä "tankkasin" ranskanperunoilla ja possupihvillä. Pullollisen tankkausjuomaa tosin onnistuin kumoamaan. Yök, minkä makuista tököttiä.

Kuva: Matkaanlähtötunnelmissa.

Kuva: Lähtö kohti Pöytyää

Pöytyälle saavuin vasta puoli tuntia ennen lähtöä, joten ylimääräistä verryttelyaikaa ei ollut liiemmälti. Numerolappu rintaan vain ja lähtöviivan taakse ihmettelemään. Taktiikkaakaan en ollut mietiskellyt etukäteen: ajatus oli juosta sellaista vauhtia, että juoksu tuntuu nautittavalta. Lähdössä tapahtui sama kuvio kuin aina: juoksin lähes viimeiseä muiden kirmatessa kuin henkensä edestä. En kyllä yhtään ymmärrä miksi samat kaverit kerta toisensa jälkeen lähtevät täysillä ja tulevat loppumatkasta uupuneina peruuttamalla vastaan.

Viikolla tekemieni kovien lenkkien aikana polvissa oli tuntunut pientä aristusta. Pari kilometriä lähdön jälkeen vastaavat tuntemukset alkoivat vaivata erityisesti kaltevalla alustalla. Ei tuntemusta kuitenkaan kivuksi voi luonnehtia. Pikku nipistelyä. Juoksu oli taas erittäin kevyttä. Yritin juosta mahdollisimman hitaasti, mutta kilometriajat asettuivat automaattisesti Masku Maratonin tapaan 5:30 tuntumaan.

Pöytyä juostaan 4 kertaa 10 kilometrin lenkkinä, jossa vastatuuli puhalteli ensimmäisen 6 kilomterin aikana välillä melko reippaanakin. Lenkin viimeiset 4 kilometriä pääsikin sitten "kepittämään" valtatien reunaa myötätuulessa. Ensimmäisen 11km väliaika oli 59:56. Laskeskelin tasaisen vauhdin johtavan noin 3:50:30 loppuaikaan. Toinen kierros oli henkisesti vaikein: matka vasta alussa, mutta olo ei ole enää kuitenkaan aivan tuore. Jatkoin samaa vauhtia, kuuntelin musaa ja katselin peltoja. Lenkin varrella oli neljä hyvinvarustettua juoma-asemaa. Erityimaininta järjetäjille siitä että kiinteääkin ravintoa oli tarjolla heti alusta asti. 22 kilometrin kohdalla väliaika osoitti sen mitä kilometriajoistakin olin arvellut: vauhti pysyi hyvin vakiona.

Kolmannen kierroksen vastatuuliosuuden jälkeen alkoi juoksu kulkea todella mukavasti. Ikävät tuntemukset polvissakin katosivat kokonaan. Kilometriajoista katosi vastatuulesta huolimatta noin 5sek/km. Puolisenkymmentä melko väsyneen näköistä miestä ohitin kolmannen kierroksen puolivälissä.

Viimeinen kierros alkoi ja 33 kilometrin väliaika oli inauksen alle kolmen tunnin. Maalin odottelu alkoi taas tässä vaiheessa. Juoksu ei vaan ollut enää niin hauskaa kuin alussa. Kuusi kilometirä ennen maalia näin edessäni muutamia karkulaisia ja päätin kiristää sen verran vauhtia että saisin kerättyä nuo päänahat. Tavoitteen asettaminen toi taas uutta mielenkiintoa ja matka taittui kiihtyvällä vauhdilla. Viimeisen ohituksen tein kilometrin ennen maalia. Tuolloin pistelin jo tuollaista vähän yli 5 minuutin vauhtia ja olo alkoi tuntua rasittuneelta ja hengästyneeltä. Ongemitta olisin kuitenkin voinut vielä kiihdyttää tai jatkaa tarvittaessa pidemmän matkaa. Maalialueella tehtiin vielä "ylimääräinen" kunniakierros parkkipaikan ympäri, jotta vaadittavat 42195 tulee täyteen. Maaliin tullessa olo oli hyvä ja tyytyväinen suorituksesta. Loppuaika kirin ansiosta 3:49:06. Viime syksyisestä ennätysjuoksustakaan en siis jäänyt kuin 5 ja puoli minuuttia. Tänä kesänä pitäisi 3:30 rajan rikkoutua kunhan ensin vähän lepäillään ja kerätään lisää vauhtia. Kestävyyspuoli tuntuisi olevan mallissa.

Kuva: Sekunnintarkkaa työtä kilometriaikojen suhteen.

Kuva: Rauhallista sykekäyrää. Lopussa kiri näkyy tosin nousuna. Keskiarvo 3 lyöntiä alempana kuin 2 viikkoa aiemmin Maskussa.