2003-07-12

Kolme tuntia h-hetkeen. Viime yö meni melko huonosti. Tajusin illalla kymmeneltä, että koti- ja työavaimeni ovat hukassa. Hain niitä kaksi tuntia. Tuloksetta. Yöllä nukuin katkonaisesti ja näin neljä kertaa unta, että löysin avaimet. Kamalaa! Onneksi sentään sai vähän nukuttua. Aamulla avaimet löytyivät, joten nyt on ainakin paljon parempi mieli lähteä juoksemaan. Selkä on kipeä. Muukin lihaksisto tuntuu edelleen kramppiherkältä.

 

Eilen söin lasagnea ja perunaa yllin kyllin. Painoa sain lisää yli kilon. Kyllä energian ja nesteen pitäisi nyt riittää.

Kuva: Lähdössä kotoa. (Huomaa villasukat jaloissa!)

 

Alkulämmittelyn aikana takareisi antoi pieniä merkkejä kramppiherkkyydestä. Ei mitään merkittävää, mutta epävarmuutta tuollainen tuntemus lisää. Juoksijoita oli paikalla yllättävän paljon ja kun lähtölaukaus kajahti haulikolla, lähtivät lähes kaikki juoksijat nylkyttämään minua ja Mikkoa nopeammin. Mikon kanssa oli sovittu, että hölkötellään hissukseen. Aloitusvauhdiksi sovittiin neljän ja puolen tunnin aikaan tähtäävä vauhti. Lenkki kulki pitkin asfaltoituja ja hiekkapäällysteisiä maaseututeitä ja jokaisen talon pihalla oli porukkaa kannustamassa. Sellaisessa tunnelmassa kelpaa hölkötellä ideaalilämpötilassa (vähän yli 15C) ja katsella maisemia. Takareisi piti selvästi juoksemisesta. Mitä pidemmälle juoksu eteni, sitä vähemmän lihas oireili. Ennen starttia olimme kuullee kokeneemmalta Sääksjärven kiertäjältä, että kilometrit 30:sta 35:een ovat todella raskasta nousua. Oli siis hyvä, että kevyt vauhti säästi jalkaa ja kuntoa loppupään nousuihin.

 

Jokaisella maratonilla pissahätä on yllättänyt heti ensikilometreillä. Niin tapahtui nytkin. Tällä kertaa kärvistelin hädän kanssa noin 10 kilometriä. Hämmästyksekseni vauhti parani selvästi ”tyhjentäytymisen” jälkeen. Kantapäässä tuntui kympin jälkeen myös hankausta rikkoontuneiden Asicsien takia. Päätin ottaa poikkeuksellisesti järjen käyttöön ja pistin hankauskohtaan laastarin jo ennen ihon rikkoutumista. Sen jälkeen kenkä ei vaivannut koko loppumatkan aikana kertaakaan!

 

Neljännesmatkassa jalka alkoi krampata. Aloin valmistautua ajatukseen, että homma saattaa jäädä kesken, jos krampit pahenevat. Erittäin hyvin varustettuja juottoasemia oli onneksi noin kolmen kilometrin välein. Pysähdyimmekin juomaan ja syömään joka asemalle. Juottoasemien takia kilometriajat painuivat aina välillä yli seitsemän minuutin, koska ihmiset olivat niin mukavia, että jäimme aina hetkeksi rupattelemaan ja nauttimaan urheilujuomasta, suolakurkusta, kekseistä, banaanista, energiatableteista, suolasta jne jne. Juottopisteet oli siis todella hyvin varustettu.

 

Jalkakrampit pysyivät mietoina, kun juoksin tien vasenta reunaa, jolloin oikea jalka pääsee vähän helpommalla. Maratonin koko toinen puolisko oli melko raskasta maastoa hiekkatiellä. Kokonaiskorkeusero ei ollut suuri, mutta maasto oli koko ajan pientä ylä- ja alamäkeä vuorotellen. Se teki juoksemisen loppua kohti todella raskaaksi.

 

Aikataulullisesti olimme hieman 4:30en aikaa hitaammassa vauhdissa, mutta suunnittelimme jo loppukiriä. Kuusi kilometriä ennen maalia tie muuttui asfaltiksi ja oma juoksemiseni muuttui todella helpoksi ja nautittavaksi. Asfaltti on minun alustani! Olimme kuulleet, että viimeiset kilometrit ovat todella helppoa alamäkeä. Katti kanssa. Korkeuskäyrä näyttää kyllä jotain muuta. Kiristimme kuitenkin vauhtia loppua kohti. Mikko vähän hannasi pari metriä perässä ja väitti, ettei pysty kiristämään yhtään vauhtia. Viimeisen kilometrin Mikko sitten vetikin loppukirinä 5:20. Loppuaikakin saatiin siis alle 4:30en. Maaliintulon jälkeen otimme ”sponttaanit” tuuletusvalokuvat parkkipaikaksi muutetulla pellolla.

 

Kuva: Homma hoidossa ja olo on loistava.

 

Juoksun jälkeen kävimme vielä saunassa ja suunnistimme autolla kohti Pohjanmaata. Jäin matkalla kyydistä pois ja Päivi ja lapset hakivat minut lomanviettoon viikoksi vuokramökille Hämeenkyröön. Maratonin palauttelu meni parin helteisen juoksulenkin ja polkupyöräretken avulla todella helposti.

 

Kuva: Korkeus- ja sykekäyrä.

 

Kuva: Kilometriajat ja neljän kilometrin muuttuva keskiarvo Sääksjärvi Maratonissa (4:28:11). Kilometriaikojen ”sahaaminen” johtuu rupattelusta taukopaikoilla.

 

Kuva: Todiste suorituksesta.