2004-06-20

Voiko maratonin valmistelussa mennä kaikki pipariksi? Ilmeisesti! Kaksi viikkoa sitten kun tulin lenkiltä kantapäitä jomotti. Oli kuuma kesäpäivä ja otin pihalle ämpärin ja jääkylmää vettä. Hauduttelin jalkojani parisenkymmentä minuuttia vaikka häijiyltä tuntuikin. Se oli virhe joka johti tapahtumaketjuun: Vilustuin ja jouduin huilaamaan kuumeen takia 3 työpäivää. Kun vihdoin paranin sairastuin heti uudestaan ja lääkäri määräsi antibiootteja tulehtuneisiin poskionteloihin. Vitutti, eikä tilannetta helpottanut yhtään se että kantapäät olivat edelleen kipeät. Antibioottikuuri loppui juuri Suvi-illan maratonia ennen joten toivoa oli vielä jäljellä.

Omaa tyhmyyttään voi tietysti syyttää siitä, että kevään aikana kerääntynyttä kolmea lisäkiloakiloa piti ryhtyä kipeänä laihduttamaan. Paino putosikin (ilmeisesti nesteen poistuessa) ihan mukavasti ja tankkauksen alkaessa olin 1,5 kg normaalipainon alapuolelle. Kun tankkaus alkoi kolme päivää ennen h-hetkeä, aloin mättää hiilareita aivan surutta. Liekö muutoksesta johtuvaa vai mistä, mutta ”pakki” sekosi syömisestä aivan täysin. Kaikesta ahtamisesta huolimatta paino kilpailun aamuna oli edelleen 1,5 kg normaalipainon alla.

No, nyt ei tarvitse enää tämän selittelyn jälkeen olla suuri ennustaja arvatakseen, ettei juoksun lopputulos ollut aivan odotusten mukainen J

Näin tai noin, pääasiallinen syy kuitenkin siihen, että olin päättänyt Forssassa yrittää reipasta vauhtia oli se, että 17.6. tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun olen viimeisen tupakkani vetänyt. Ajatus siitä että palkitsee itsensä reippaalla maratonilla tuntui erityisen hienolta. Tavoitteeksi asetin ”puoli-demonisen” 3:33:33,3, mutta ajattelin ettei tämä juokseminen saa liian vakavaa kuitenkaan olla!

Kuva: Lähtöä odottelemassa

Kilometrit 1-5

Keskimääräinen kilometriaika 5:13. Väliaika 26:07. Matkalle lähtö tapahtui mukavissa tunnelmissa ja tavoitteellinen nopeus löytyi yllättävän helposti. Neljännen kilometrin aika kuitenkin lipsahti lähes puoli minuuttia liian hitaaksi. En tiedä oliko ylämäkeä vai väärin mitattu kilometri, mutta vauhtia päätin kiristää kuitenkin. Outo tuntemus oli kun heti alusta lähtien suuta kuivasi. Pekäsin pahinta, että kyseessä olisi nestevajaus. Toinen mahdollisuus oli se, että ennen lähtöä nautitut kaksi geelipussia vain kuivattivat suun. Ensimainittua olettamusta valitettavsti tuki se, että jalat tuntuivat happoisilta ja raskailta heti alusta lähtien. Fiilikset vähän matalalla...

Kilometrit 6-10

Keskimääräinen kilometriaika 5:03. Väliaika 25:16. Paljon poikkeuksellisen kannustavaa yleisöä. Juoksu alkaa sujua jo paremmin. Tasaista ja suoraa tietä saa painaa. Syke on vain noin viisi lyöntiä normaalia korkeammalla. Siitä saattaa tulle ongelmia...

Kilometrit 11-15

Keskimääräinen kilometriaika 5:02. Väliaika 25:08. Jalkojen jumitus meni yht’äkkiä ohi ja juoksu alkoi tuntua normaalilta! Fiilikset nousivat, vaikka syke huitelikin aika korkealla. Laskeskelin olevani puoltoista minuuttia tavoiteaikaa perässä ja alkoi tuntua siltä, että tavoite on kuin onkin saavutettavissa.

Kilometrit 16-20

Maisemat muuttuivat aivan erilaisiksi. Tasainen suora tie muuttui pienemmäksi mutkittelevaksi ”metsätieksi”. Monet ovat kehuneet Forssan reittiä tasaiseksi, mutta esitän eriävän mielipiteeni. Ei reitti mäkinen ole, mutta ei kyllä ihan helppokaan. Matkaa taivallettiin lähes koko matkan tien vasemmassa reunassa, jossa vasen jalka joutuu kovemmalle rasitukselle. Odottelin, että heikompi vasurini alkaisi oireilla, mutta mitään ei tuntunut. Keskimääräinen kilometriaika 5:06. Väliaika 25:30.

Kilometrit 21-25

Kääntöpaikka ja suolakurkkuja. Nam-nam. Joka asemalla ekalla puolikkaalla otin geelipussin, joten suolainen välipala maistuikin jo tosi hyvältä. Kääntöpaikan lähikilometrit menivät mukavasti tuttuja morjenstellessa. Jaloissa alkoi kuitenkin tuntua väsymystä varsinkin ylämäissä. Alamäissä palautui kuitenkin ja vauhdin ylläpito oli helppoa. Keskimääräinen kilometriaika 5:08. Väliaika 25:39.

Kilometrit 26-30

Jösses, että ne mäet tekivät pahaa. Saakelinmoinen moka, etten tässä välissä tajunnut antaa vähän periksi vauhdissa. Katselin vaan vauhtia sillä periaatteella, että ”kilometri kuin kilometri”. En joutunut antamaan vielä paljon periksi. Jakson lopussa iski kuitenkin voimakas janon tunne: Suu kuivasi totaalisesti! Olo alkoi samalla oll pahoinvoiva, mutta pystyin kuitenkin jatkamaan. Tähän asti olin vetänyt edelleen melkeinpä jokaisella mehuasemalla pussillisen geeliä. Nyt ei enää maistunut geelit eikä edes urheilujuoma. Vettä piti saada! Keskimääräinen kilometriaika 5:10. Väliaika 25:50. Vauhti enteili vielä 3:36:n loppuaikaa, mutta itselleni alkoi tulla varsin selväksi, että aika tulisi olemaan huonompi... paljon huonompi.

Kilometrit 31-35

Vauhti vain putosi. Sille ei voinut mitään. Ensin luulin, että kilometrimerkit olisivat väärissä paikoissa, mutta toinen perättäinen kilometri melkein kuuteen minuuttiin ja oli pakko uskoa, että juoksu oli muuttunut hiipimiseksi. Mehuasemalla seisoskelin myös hetken ja nappasin kolme mukia vettä. Sillä pärjäsi kivasti seuraavan kilometrin, mutta sen jälkeen jano oli taas entisellään. Keskimääräinen kilometriaika 5:34 ja vitonen 27:49.

Kilometrit 35-40

Forssan keskusta lähestyi ja katujen varrella oli yhä enemmän kannustavia katsojia. Olin havaitsevinani pääosin sääliviä katseita, kun taivalsin uutuudenkarheassa joksuasussani lähes kävelyvauhtia kohti maalia. Keskimääräinen kilometriaika putosi jo 5:42:ään. Vitosen aikakin oli 28:28! Päätin olla ajattelematta enää loppuaikaa. Tajusin, että jonkin verran voisi kiristää, mutta muutaman sekunnin vaihtaminen vielä pahempaan oloon ei jostain syystä kauheasti inspiroinut.

Viimeiset kilometrit

Forssa on iso kaupunki! Keskusta on todella suuri... ja pitkä! Vauhtia en kiristänyt ennen kuin 200 metriä ennen maalia. Sitäkään kiriä ei varmaan muusta kuin ilmeestä huomannut. Tuulettaakin olisi voinut jos olisi jaksanut, mutta kun ei! Loppuaika oli 3:42:12, joka on sentään yli minuutin parannus ennätykseen. Puolituntia maaliintulon jälkeen oli ajatus, että tästä lähtien juoksen maratonit korkeintaan 3:50:en vauhtia, koska se ei tunnu pahalta.

Pari päivää myöhemmin mietiskelen, että pitäisikö Paavo Nurmessa kokeilla rauhallisempaa aloitusta ja kiristää vasta loppupuolella. Saas nähdä... J

Kuva: Väsyneitä miehiä tulossa ”stadionille”.

Kuva: ”...vielä kun jaksais 20 metriä!”

Kuva: Kilometrit 32 ja 33 puoli minnuuttia hitaammin kuin edeltäjänsä.

Kuva: Kaalisalaatti poistaa nestettä. Tai siis poistaisi.

Kuva: Syke heti alusta liian korkea. Viimeisten kilometrien uupumuksen aikana syke jo laskikin normaaliksi.