2003-08-22

Säätiedotus lupaa kilpailun ajaksi sadetta 13,3mm (kuuden tunnin sademäärä). Jos vettä tulee siihen malliin ja lämpöä on 15 astetta, ei yhtään huvita lähteä juoksemaan. Varmuuden vuoksi olen kuitenkin tankannut suunnitelmien mukaan. Tankkaus on poikennut aikaisemmista siten, että olen syönyt vain kahtena kilpailua edeltävänä päivänä, enkä niinäkään ole ahtanut itseäni turvoksiin.

2003-08-23

Lähtö lähenee. Vettä tulee ja olokin on vähän voimaton. Lisäksi lihaksissa on vähän arastusta. Kaksi tuntia ennen lähtöä sääennuste muuttuu kuitenkin parempaan suuntaan: nyt luvataan enää 2mm sadetta! Otin kokeeksi kuusi geelipussia mukaan entisen neljän sijasta. Ajattelin, että ne saattaisivat olla hyödyllisiä Pyynikin portaissa varsinkin toisella kierroksella.

Kuva: Salla poseeraa iskän kanssa pari minuuttia ennen lähtöä.

Lähdössä ei ollut ruuhkaa ja pääsin lähtemään vain muutama metri lähtöviivan takaa. Juoksu tuntui taas alussa erittäin helpolta. Ensimmäiset väliajat näyttivät selvästi liian kovilta, mutta en hiljentänyt, koska juoksu tuntui hyvältä ja vaisto käski olla luottamatta kilometripylväiden tarkkaan sijoitteluun. Lisäksi alkumatka kohti arboretumia juostaan reippaaseen alamäkeen. Johtuneeko siitä, mutta polvessa tuntui kipua neljän kilometrin kohdalla. Kipu meni onneksi saman tien ohi. Nopeasti paranevaa laatua oli myös pieni pistos kuuden kilometrin kohdalla. Tie oli kostea ja ilmassa happea varmasti riittävästi ja siksi juoksu tuntui ennätysmäisen kevyeltä, vaikka kilometriajat olivat 5:00 ja 5:30 välissä.

Paasikivi-Kekkosen tiellä alkoi pitkä ylä- ja alamäkien ketju. Mäet olivat pääosin pieniä ja jyrkkiä; poikkeuksina tietysti Särkänniemen ja Pyynikin nousut. Maitohappoja tuli jalkoihin Pyynikin portaissa siitäkin huolimatta, että otin ne erittäin rauhallisesti. Jalat palautuivat seuraavan kahden kilometrin aikana, jolloin lasketeltiin puolimatkan etapille. Ensimmäisellä kierroksella otin geelit 10 ja 18 kilometrin kohdilla.

Heti toisen kierroksen alettua alkoi sade. Pientä ja tiheää pisaraa tuli melkein vaakasuoraan juuri ylittäessäni Ratinan sillan. Juoksu ei enää ollut hauskaa. Vesi pursuili varpaiden väleistä joka askeleella. Väsymystä ei tuntunut

kuitenkaan yhtään. Olo ei ollut edes hengästynyt. Joku katselija raportoi minun olevat sijalla 47. Hän oli ilmeisesti laskenut jokaisen ohimenneen juoksijan! Päätin alkaa seuraamaan itsekin omaa sijoitustani, kun ohittelin väsyneimpiä kanssajuoksijoita. Vähän ennen Särkänniemeä noin 37 kilometrin kohdalla olin sijalla 42. Rinnan alapuolelle oikeaan kylkeen alkoi pistää Särkänniemen ylämäessä. Muutenkin olo muuttui dramaattisesti: kunto ei loppunut, mutta energia loppui, vaikka olin geelipussit vetänyt jokaisella taukoasemalla. Juoksin mäen ja sitä seuraavan alamäen todella hitaasti ja hengittelin niin syvään kuin pistokseltani kykenin. Olo muuttui voimattomammaksi mennessäni kohti ”portaita”. Päätin kävellä portaat. Portaiden jälkeen juoksin maaliin asti jonkun kilpasiskon kanssa. Juttelin, minkä kykenin ja yritin roikkua vierellä. Väsymystilassani vetoavusta oli todella paljon apua. Matkan varrella vielä 28 kilometrin kohdalla väliajat viittasivat noin 3:47-3:48 vauhtiin. Sen verran viimeiset kilometrit hidastuivat, että loppuaika painui lopulta 3:50:05.

Kuva: Askelmerkki osui kohdalle ja kuvassa hallittu Telemark-alastulo.

Maalissa ja illalla olo oli erittäin hyvä. Illalla verenpaine 120/80, pulssi vielä kohollaan 65:ssä.. Tunsin itseni erittäin energiseksi ja hyvinvoivaksi. Uni tuli illalla noin kello 22.

Toki reitti on aika raskas ja märät kengät painavat enemmän, mutta uskon, että energian loppumisen syy oli liian vähäinen tankkaus! Perjantaina söin lounaaksi ja illalliseksi spagettia ravintolassa, joten santsaaminen ei onnistunut.

Kuva: Korkeus- ja sykekäyrä. Huomaa melkein 40 metriä nousua Pyynikin portaissa.

Kuva: Kilometriajat ja neljän pisteen liukuva keskiarvo (3:50:05). Ensimmäinen puolikas noin 1:53:30. Toinen vastaavasti 1:56:30.