Tamperemaratonin vaativat
toimitsijatehtävät on nyt takana ja mukavastihan se liikenteenohjailu sujui
helteisenä sunnuntaipäivänä. Vaikka helteen ystävä olenkin, on todettava, että
viikkoa ennen Tamperemaratonia juostu toimitsijamaraton
saatiin jolkottaa huomattavasti nautittavammassa kelissä. Tuolloin lämpötila
huiteli samoissa lukemissa kuin missä espanjalaiset joutuvat keski-talvella
värjöttelemään; 20 astetteen tuntumassa siis. Kelin erinomaisuutta kuvaa hyvin
myös se tosiseikka, että juoksun aikana sadetta saatiin vähemmän kuin
keskimäärin tänä kesänä.
Toimitsijamaratonille starttasi
parisen kymmentä innokasta varalalaista sunnuntaiaamuna kello 10 Pyynikin
urheilupyhätöstä. Heti startin jälkeen koettiin historiallinen hetki, kun
ensimmäistä kertaa maratonurallani siirryin kilpailun johtoon! Muutaman
ohivaluvan sekunnin ajan koin zatopekmaista huumaa kun vein koko letkaa. Kokemuksessa
yhdistyivät aito kilpailuvietin tyydytys ja karaokemainen sankarin asemaan
asettautuminen. Suosittelen lämpimästi J
Todellisuudessa toimitsijamaraton
juostiin porukassa hölkötellen ja mukavia jutelleen. Vauhti pysytteli vähän
päälle 6 minuutin tuntumassa ja syke turvallisesti 10-15 lyöntiä aerobisen
kynnyksen alapuolella.
Tamperemaratonin reitti kiertää
todella kauniissa maisemissa puistossa Pyhäjärven rantaa. Seuraavaksi ohitetaan
luonnontilainen Iidesjärvi. Sen jälkeen mutkitellaan pienasuntoalueilla, kunnes
Näsijärven selkä avautuu juoksijoiden eteen Lapinniemen ja Särkänniemen
kohdalla. Viimeinen pikku pyrähdys otetaan Rantatieltä Pispalan
"pieniin" portaisiin ja sitä kautta Pispalan läpi kohti Pyynikin
hornankattilaa.
Ensimmäisellä kierroksella juoksu
maistui todella hyvältä. Huikkailin pienistä juomapulloistani mehua ja
nautiskelin lenkkiseurasta. Puolimatkassa pidimme sen verran taukoa, että ehti
käydä vessassa ja täydentää juomavarastonsa toimitsijamaratonin ainoassa
juottopisteessä. Tauon yhteydessä päätin jättää juomapullot kokonaan pois ja
hörppäsin vain kamelimaiseen tyyliin puoli litraa mehua etukyttyrääni hölskymään.
Aikaa ensimmäiseen kierrokseen ja taukoiluun vierähti kutakuinkin 2:09.
Toisen kierroksen alussa vauhti
alkoi jostain syystä kiihtyä ja joukossa alkoi tapahtua pieniä irtiottojakin. Karkulaiset
napattiin kuitenkin kohta kiinni. Itsekin nyin sen verran, että syke nousi jo
kynnysten välimaastoon.
Viisitoista kilsaa ennen maalia
sadekuuro yllätti juoksijat totaalisesti. Vettä tuli juuri sen verran, että
sukkansa sai märäksi mielenkiinto vauhdin kohottamiseksi kasvoi. Kilomteriajat
vedettiin välillä jo 5:30:een.
Kymmenisen kilometriä ennen maalia muitakin alkoi ilmeisesti janottaa, koska
yhteisestä päätöksestä pidimme pikku virkistäytymis- ja juomatauon reitin
varteen sijoitetulla huoltiksella. Tauko ilmeisesti sai väsymyksen jotenkin
jämähtämään jalkoihin, koska viimeisten kilometrien aikana ei enää erityisemmin
huvittanut kiihdyttää vauhtia. Päinvastoin. Itse asiassa tiedostin, että
juoksun nautittavimmat hetket oli jo eletty ja nyt pitäisi vaan periaatteen
vuoksi nylkyttää matka täyteen. Vauhti hiipui lähemmäs seitsemää minuuttia. Ylämäissä
ja portaissa käveltiin ja loppukirikään ei kiinnostanut.
Loppuajaksi kellotettiin elämäni
hitain suoritus 4:33:16. Kun vauhti näin hidas jäävät sekä ikävät
tuntemukset että itsensä voittamisen riemu vähemmälle. Tälläkin kolikolla
on siis hopeareunat ja pilvellä on kaksi puolta. Kolmastoista maraton on nyt
kuitenkin suoritettu. Seuraavaksi maratoonataan Helsingissä elokuun lopussa.