2004-05-21

Ehkäpä maratonille ei aina tarvitse niin hirveästi valmistautua ja tankata!” – Kuningasajatukseni taustalla on se, että eihän pitkille lenkeillekään tankata. Jos maratonin malttaa vetää hitaasti, on kyseessä vain pitkä (erittäin pitkä) lenkki. Suunnitelmissani on ollut pudottaa painoa muutama kilo, jotta juoksu tulisi helpommaksi. Tankkaamisella on ollut sellainen vaikutus, että siitä pakkaa jäämään muutama lisäkilo ja bonuksena hevosen ruokahalu seuraavalle viikolla. Tuumasta toimeen: normaalilla, kevyellä ruokavaliolla koko viikko ja edeltävänä iltana vähän spagettia. Katsotaan kuinka äijän käy Västilässä. PK-vauhtia lähdetään siis juoksemaan!

2004-05-22

Aamusta saakka on ollut vähän vaikea asennoitua maratoniin. Tankkausrutiinien puuttuessa olo on todellakin kuin normaalille lenkille lähtiessä. Kaitpa sen sitten viimeistään juostessa oivaltaa.

Kuva: Matka kohti Västilää alkaa!

Västilä on Längelmäen kylä keskellä ei mitään. Ajoreitti Tampereelta kulkee Orivedeltä noin 30km mutkaista ja mäkistä maalaistietä Västilän koululle, josta lähtö tapahtuu. Västilässä kaikki on hyvin maalaista (positiivisessa mielessä): ihmiset välittömiä, maisemat kauniita, järjestelyt suurpiirteisiä.

Kuva: Palkinnon voisi varastaa, mutta joukossa on paljon juoksijoita, jotka saisivat rosvon kiinni L

Lähdön jälkeen lähdin nylkyttämään toisiaan seuraavien mäenkukkuloiden ylitse. Jännä, mutta autosta katsottuna mäet eivät olleet ihan niin suuria. Hidas vauhti antaa kuitenkin sen verran anteeksi, ettei mäetkään tuntuneet yhtään pahoilta. Tosin 5km kohdalla noustaan melkein yhtä pötköä noin 60 metriä! ”Saapahan vähän jerkkua reisiin”, ajattelin mennessäni.

9km kohdalla tuli nälkä. Outo tunne näin alkuvaiheessa, mutta keskityin huoltoasemilla (5km välein) nautiskelemaan normaalia suurempia annoksia rusinoita, suolakurkkuja ja mehua. Vaan aina muutama kilometri ennen asemaa alkoi nälkä vaivata. Vyötäröllä oli kyllä geelipusseja, mutta ajatteli säästää ne vauhdikkaammille maratoneille.

Puolimaratonin kohdalla vedettiin sitten se samainen mäki toiseen suuntaan. Ylämäki oli vielä pahempi ja jerkun saaminen reisiin ei tuntunut yhtään houkuttelevalta. Itse asiassa tässä vaiheessa aloin aavistella, että tankkaamattomuus oli aika huono valinta juuri Västilään. 33km:n kohdalla olin asiasta aivan varma. Sykkeet olivat jo kauan sitten karanneet PK-alueelta ja mieli teki vaihtaa kävelyksi. Mehuasemilla vietin pidempiä aikoja ja vauhti laski nöyryyttävän hitaaksi. Toisaalta kävelemistäkään ei tarvitse hävetä Västilän mäissä.

Seitsemän kilometriä ennen maalia nappasin pari geeliä, kun alkoi ihan oikeasti tarvitsemaan energiaa. Niiden avulla matka taittui siedettävämmin loppuun asti. Viimeisen risteyksen jälkeen (matkaa maaliin 1km) on vielä muutama todella hyydyttävä mäennyppylä.

Kuva: Vihdoin maalissa!

Kun olo maalissa oli palautunut, pystyi taas nauttimaan tunnelmasta ja järjestäjien ystävällisyydestä. Kaiken kaikkiaan fiilis juoksun jälkeen oli oikein hyvä. Ensi kerralla taidan vain hoitaa tankkauksen kunnolla. Ennätyksen tekoa (lue: yrittämistä) ei Västilässä voi suositella kuin pahimmille vihamiehilleen!

Kuva: Mitä pidemmälle edettiin, sitä hitaammaksi eteneminen tuli!

Kuva: Syke alussa suunnitelmien mukaisissa lukemissa. Hetikohta mäet tekivät kuitenkin tehtävänsä.