2003-09-28

No niin, tulipa kokeiltua tällainenkin juoksu: Oltiin Ulvilassa mummolassa käymässä ja lauantaina kävin punttisalilla ja uimassa. Iltasella huomattiin lehdestä, että sunnuntaina juostaan Yyterin Piikki. Koska suunnitelmissa oli muutenkin tehdä pitkä ja palauttava lenkki sunnuntaina, ajattelin samantien käydä kokeilemassa Piikin reitin. Juoksun yllätyksellisyydestä johtuen tankkausta en siis tehnyt millään tavalla, mutta ei sen ”pikamatkoilla” liene tarpeellistakaan.

Lähtö oli Yyterin hotelillta ja maali Porin uimastadionilla. Alkumatka taivallettiin jopa hiekkapohjaisella alustalla ja metsäpoluilla polvenkorkuisessa heinässä. Ilma oli raikas ja happirikas. Yllätyksekseni huomasin, että punttitreenin jäykkyys katosi pian startin jälkeenja laskettelin nautiskellen vähän yli 5 minuutin kilometrivauhdilla. Välillä alusta muuttui soratieksi ja loppumatkasta jopa asfaltiksi. Kympin kohdalla juoksu tuntui todella hyvältä ja kiihdytin hieman vauhtia. Juoksin neljän kaverin kanssa, joiden kanssa juttelimme koko matkan mukavia. Neljä, viisi kilometriä ennen maalia aloin jäädä kahdesta ryhmästämme erkantuvasta kaverista. Yritin ensin taistella vauhdissa, mutta arvelin oman vauhtini hiipuvan edellisen päivän treenin takia. Yllätyksekseni huomasin, että oma vauhtini pysyikin suunnilleen samana koko ajan. Karkulaiset vain painoivat noin 4:30/kilometri. Minulla loppuu vauhtireservi siinä vauhdissa selvästi kesken, vaikka kunnon puolesta jaksaisikin.

Viimeisen kilometrin aikana nousua oli vähän yli 20 metriä, joka tönkköisillä jaloilla tuntui aika pahalta. Vauhti pysyi kuitenkin samalla tasolla. Ei tästä palauttavaa lenkkiä tullut mutta kova tasavauhtinen treeni kuitenkin. Lisäksi lihaksista tunsi seuravana päivänä, että teeniä oli ollut riittävästi.

Kuva: Kilometriajat

Kuva: Syke- ja korkeuskäyrä.