1. Wiikin ajettelutapaan on vaikuttanut enemmän kuin mikään muu asia se, että tieteellinen ajattelu (muukin kuin kielentutkimusta koskeva) perustuu viime kädessä ekonomiaan (taloudellisuuteen/yksinkertaisuuteen) eli siihen, että vaihtoehtoisista ratkaisuista paras on se, jossa asiat  esitettään yksinkertaisimmin.
 
2. Toisena kriteerinä kuuluu tämäntyyppiseen ajatteluun kuitenkin myös eleganssin (kauneuden) kriteeri eli se, että yhtä taloudellisista ratkaisuista paras on se, joka on ”elegantein”.

3. Wiikin ajattelulle tyypillisiä ovat laajat kokonaisuudet, eli yksityiskohdat nähdään aina kokonaisten systeemien osina. Tämä periaate on monissa tapauksissa seuraus kokonaisekonomiaan pyrkimisestä eli siitä, että ei pyritä vain yksityistapausten taloudellisuuteen vaan huomioon otetaan kaikki yksityiskohdat eli koko systeemi. Systeemissä symmetrialla on tärkeä osuus.

4. Wiikille on tyypillistä generatiivinen ajattelutapa, eli monissa asioissa oleellisia ovat kysymykset, a) mikä on paras (syntaktinen ja fonologinen) syvärakenne, ja b) mitkä ovat yksinkertaisimmat säännöt (transformaatiot), joilla syvärakenne saadaan generoitua konkreettiseksi pintarakenteeksi.

5. Wiikin harjoittama kielentutkimus sisältää eksplisiittisyyden vaatimuksen, jonka mukaan kaikki asiat on esitettävä niin tyhjentävästi, että ne voidaan, jos niin halutaan, syöttää tietokoneeseen, ja tietokone saadaan tuottamaan syvärakenteista oikeat pintamuodot. Mitään ei saa jättää ”lukijan arvattavaksi”.
    
6. Wiik on harrastanut generatiivisen kielentutkimuksen ohessa jonkin verran myös historiallista kielentutkimusta siitä syystä, että generatiivinen ajattelutapa muistuttaa suuresti historiallisen kielentutkimuksen ajattelutapoja eli sitä, että nykykielen muodot ovat kehittyneet muutosprosessien (mm. äännelakien) kautta kantakielen muodoista. Generatiivisen kielentutkimuksen syvärakenteet, transformaatiot ja pintarakenteet muistuttavat historiallisen kielentutkimuksen kantakieliä, muutosprosesseja ja nykykieliä.

7. Ekonomian vaatimuksesta seuraa, että asiat on esitettävä niin universaaleina kuin mahdollista, sillä on monia asioita, joita ei saa esittää erikseen eri kielistä, koska asiat kuuluvat kielten universaaleihin ja esitetään ikään kuin kerran kaikkia kieliä varten. Esimerkiksi jos kielessä on kolme vokaalifoneemia, ne ovat yleensä i, u ja a. Kielentutkimukseen sisältyy tämän periaatteen mukaisesti universaalinen markedness-teoria, joka sisältää (ainakin  teoriassa) maailman kaikkien kielten universaaliset tendenssit.

8. On syytä huomata, että Wiikin ajattelutavassa ei ole suurta osuutta psykologisella todellisuudella eli sillä, kuinka ihmiset todellisesti prosessoivat kieltä aivoissaan. Onhan mahdollista, että ihmisaivot eivät aina toimi puhetta tuottaessaan ekonomisimmalla tavalla. Tällaiset tapaukset (jos sellaisia on) eivät kuulu ainakaan oleellisina Wiikin harjoittaman kielentutkimuksen piiriin.
 
9. Wiik on käsitellyt suomen vanhoja kielioppeja mm. niiden kuvaussysteemien takia. Niiden ajattelutapa on usein yllättävän generatiivinen. Vanhojen kielioppien kirjoittajissa on jopa ”tyypillisiä generativisteja”.
  
10. Fonetiikan alalla Wiik pyrkii eksakteihin menetelmiin, mikä tarkoittaa sitä, että hän on enemmän kiinnostunut akustisesta kuin artikulatorisesta fonetiikasta; onhan ekstakteja mittauksia ollut helpompaa ja halvempaa tehdä akustisin kuin artikulatorisin menetelmin.

11. Wiik pyrkii kielen murteiden kokonaisesityksiin, joissa mukana ovat usein kielen kaikki murteet. Tämän pyrkimyksen heijastumia ovat mm. suomen, viron ja karjalan murrerajojen jyrkkyystutkimukset.  

Alkusysäyksen kielten tutkimiseen yleisen kielitieteen kannalta tuli Wiikille Y.M.Bieseltä, joka oli Turun  yliopiston englantilaisen filologian professorina 1946-67. Bieseltä Wiik sai myös kiinnostuksen vieraiden kielten opettamista koskeviin asioihin.

Kussakin seuraavassa kohdassa mainitaan se teos tai ne teokset, jotka ovat eniten vaikuttaneet Wiikin tutkimuksiin. Kirjan tekijän sekä kirjan nimen ja ilmestymisvuoden alla mainitaan lisäksi se asia tai ne pari asiaa, jotka ovat kirjassa erityisesti vaikuttaneet Wiikin ajattelutapaan. Seuraavan luettelon kohdat on järjestetty kirjojen ilmestymisvuosien mukaan, ei sen mukaan, milloin Wiik on kirjaa käyttänyt.

1. Otto Jespersen: Analytic Syntax (1937)
 Tärkein asia: lauseiden rakenteiden esittäminen (kemian kaavoja
muistuttavina) kaavoina.
2. Lauri Kettunen: Suomen murteet I-II (1930) ja IIIA ja IIIB (1940)
 Tärkein asia: kokonaisesitys suomen ja sen lähisukukielten murteista.
3. Kenneth L. Pike: Phonemics: A Technique for Reducing Languages to writing (1947) ja Nikolai Trubetzkoy: Grundzüge der Phonologie (1939)
Tärkeimmät asiat: foneemin käsite sekä Piken ”eemisen” ja ”eettisen” ero.
4. Carleton Stevens Coon: The races of Europe (1939)
 Tärkein asia: Euroopan väestöjen antropologisten piirteiden tilastointi
(joka heijastaa autosomisten kromosomien vaikutuksia ihmisten
 ulkonäköön).
5. Zelig S. Harris: Methods in Structural Linguistics (1951)
 Tärkeimmät asiat: mekaaninen kielianalyysi, jossa ei käytetä apuna
 merkitystä, ja transformaation käsite.
6. Lauri Posti: From Pre-Finnic to Late Proto-Finnic (1953-54)
Tärkein asia: germaanisista ja balttilaisista kielistä suomeen tullut äänteellinen substraatti.
7. Gunnar Fant:  Acoustic theory of speech production (1958)
Tärkeimmät asiat: puheen artikulaation (puhe-elinten asentojen) ja akustiikan (mm. formanttien) väliset riippuvuussuhteet sekä synteettisen puheen tuottaminen ja puhesyntetisaattorit.
8. Noam Chomsky: Aspects of the Theory of Syntax (1965)
 Tärkein asia: puheen esittäminen syntaktisen syvärakenteiden,
transformaatioiden ja pintarakenteiden avulla. 
9. Noam Chomsky & Morris Halle: The Sound Pattern of English (1968)
Tärkeimmät asiat:  generatiivinen abstraktinen fonologia, jossa ekonomia ja eleganssi (mutta ei psykokoginen todellisuus) ovat kriteereinä ja jossa morfologian ja fonologian eroa ei ole (vaan jossa morfologiakin kuuluu fonologiaan)
10. Paul Postal: Aspects of Phonologic Theory (1968)  sekä George Lakoffin,
James D. McCawleyn ja John R. (Haj) Rossin generatiivisen
semantiikan julkaisut 1972-1979
Tärkeimmät asiat: se, että puhe esitetään prosessina, jossa semanttiseen syvärakenteeseen sovelletaan transformaatioita ja se saadaan näin muuttumaan porras portaalta pintarakenteeksi ja (puhesynteesin avulla) loppujen lopuksi ääneksi, sekä äänteiden universaalinen markedness theory.
11. Ilse Lehiste: Suprasegmentals (1970)
Tärkein asia: puheen fonologisen puolen ankkuroiminen konkreettisiin akustisten mittaustuloksiin ja niiden tilastointiin.
12. Paul Kiparsky: Vowel Harmony (MIT-käsikirjoitus 1981)
 Tärkein asia: vokaaliharmonian kuvaamismekanismit.
13. Colin Renfrew: Archaeology and Language. The Puzzle of Indo-European
Origins (1987)
 Tärkein asia: väestöjen poikkitieteellinen juurten etsintä, jossa mukana
ovat tasasuhteisesti arkeologia, historiallinen kielitiede ja genetiikka.
14. Geneetikkojen Y-kromosomi- ja mitokondriotutkimukset 2000-2010. Wiikin
tärkeimmät auttajat ovat olleet Richard Villems (Tartto) ja Marja-Liisa
Savontaus (Turku).
 Tärkeimmät asiat: väestöjen geneettinen määrittely ja väestöjen
migraatioiden selvittäminen.