|
Kirjoittamani kirja "Eurooppalaisten juuret" on julkaistu. Se valittiin Tieto-Finlandia ehdokkaaksi 12.12.2002. Klikkaamalla tästä saat tietää, minkälaisia asioita kirjassa käsittelen. Tästä pääset sivuille, joilla kerrotaan kirjasta ja josta voit myös tilata sen. Selitän pähkinänkuoressa, mitä ajattelen suomalaisten (ja samalla muidenkin eurooppalaisten) juurista. Ydinkysymyksiä on nähdäkseni neljä. 1. Mitä kieliä Euroopassa puhuttiin jääkauden maksimin aikana noin 20.000 vuotta sitten? Euroopassa oli a) Iberian, b) Balkanin ja c) Ukrainan refugi-systeemit: kylminä kausina väestöt asuivat etelän refugeissa ja lämpiminä kausina (interstadiaaleina) ne levittäytyivät pohjoiseen. Iberian refugin kieli oli baski ja Ukrainan refugin kieli oli uralilainen/suomalais-ugrilainen. Indoeurooppalaisia kieliä ei jääkauden maksimin aikana Euroopassa vielä ollut, tai niitä puhuttiin vain Balkanin refugin piirissä.
2. Millä tavalla kielet ovat levinneet Euroopassa? Vastaukseni perustuu pikemmin väestöjen liikkumattomuuteen (immobiliteettiin) kuin liikkumiseen (mobiliteettiin, kansainvaelluksiin). Ratkaisevin tekijä oli kielten vaihtuminen. Tämä tapahtui usein siten, että sitä kieltä, jota puhuttiin johtavan kulttuurin tai toimeentulosysteemin piirissä, alettiin käyttää kansainvälisenä kielenä (lingua francana) koko sillä alueella, jolle kulttuuri tai toimeentulosysteemi levisi; myöhemmin tämä kieli tuli eri alueiden alkuperäisempien kielten tilalle ja alkuperäisemmät kielet unohtuivat. Eri alueilla kansainväliseen kieleen jäi vaikutteita (substraattia) alkuperäisistä kielistä, ja näin kansainväliseen kieleen kehittyi eri murteita (jotka myöhemmin saattoivat kehittyä itsenäisiksi kieliksi).
3. Mikä aiheutti indoeurooppalaisten kielten leviämisen lähes koko Eurooppaan? Vastaukseni: maanviljelys. Maanviljelys saapui Anatoliasta Kreikkaan 6500 eKr. ja levisi sieltä Keski-Eurooppaan ja Välimeren alueelle. Noin vuoteen 3000 eKr. asti (jolloin metallin merkitys Euroopassa ratkaisevasti kasvoi) maanviljelijöiden kulttuurit olivat ylivertaisia metsästäjien kulttuureihin verrattuina, ja maanviljelijöiden indoeurooppalaista kieltä käytettiin uusien maanviljelysalueiden kansainvälisenä kielenä. Pääsääntö on, että indoeurooppalainen kieli syrjäytti alueiden alkuperäiset kielet niillä alueilla, joille maanviljelys oli levinnyt vuoteen 3000 eKr. mennessä. Vuosi 3000 eKr. on siitä syystä ratkaiseva, että tämän jälkeen metallin käyttöön perustuvat kulttuurit tulivat hallitseviksi; sillä, kuuluiko kulttuuri maanviljelyksen piiriin vai ei, ei enää vuoden 3000 eKr. jälkeen ollut ratkaisevaa merkitystä. Tämän jälkeen Euroopan eri alueilla alettiin käyttää kansainvälisinä kielinä muita kieliä kuin alkuperäisten maanviljelijöiden "indoeurooppalaista kantakieltä".
4. Pohjois-Euroopan kielellis-geneettisen tilanteen synty. Pohjois-Euroopan kielellis-geneettinen tilanne on mutkikas. Kuinka on selitettävissä esimerkiksi se, että tanskalaiset ovat geneettisesti läheistä sukua suomalaisille mutta kielellisesti erittäin kaukana suomalaisista, ja se, että pohjoissaamelaiset ovat geneettisesti erittäin kaukana suomalaisista mutta kielellisesti erittäin lähellä heitä? Pidän tämäntyyppisiä kielellis-geneettisiä kysymyksiä niin tärkeinä, että jokaisen, joka vakavissaan osallistuu suomalaisten ja muiden eurooppalaisten juurien etsimiseen, tulisi esittää yksiselitteinen vastaus tällaisiin kysymyksiin. Omat vastaukseni: Tanskalaiset ja suomalaiset ovat geneettisesti lähellä toisiaan siitä syystä, että he ovat saman pohjoiseurooppalaisen väestön geneettisiä jälkeläisiä. Tanskalaiset ja suomalaiset puhuvat kuitenkin täysin eri kieliä (edelliset indoeurooppalaista ja jälkimmäiset suomalais-ugrilaista) siitä syystä, että tanskalaisten esi-isät vaihtoivat suomalais-ugrilaisen kielensä indoeurooppalaiseen siinä vaiheessa (n. 4000 eKr.), kun maanviljelys saapui Tanskaan. b) Pohjoissaamelaiset ja suomalaiset ovat geneettisesti suhteellisen erilaisia kahdesta mahdollisesta syystä: Pohjoissaamelaisten esivanhemmat kuuluivat Iberian refugiin (eivät Ukrainan refugiin kuten mm. suomalaisten esivanhemmat); viimeisimpien geneettisten tutkimusten mukaan nykysaamelaisilla on yhteisiä äitilinjoja mm. Franco-Cantabrian ("Baskimaan") väestöjen kanssa. Toinen syy saamelaisten ja suomalaisten geneettiseen erilaisuuteen saattaa olla se, että saamelaiset olivat vuoden 10.000 eKr. jälkeen (jolloin Länsi-Norjan rannikko jo oli vapautuneena mannerjäästä) vuosituhannet eristyksissä muista eurooppalaisista, ja heissä ehkä tapahtui joukko geneettisiä mutaatioita. Pohjoissaamelaiset ja suomalaiset puhuvat kuitenkin läheisiä sukukieliä siitä syystä, että saamelaisten esivanhemmat asuivat jääkauden jälkeen sillä pohjoisella vyöhykkeellä ("jäänjättömaalla"), jonka kieleksi kehittyi Ukrainan refugille tyypillinen suomalais-ugrilainen kieli. Kuten kummastakin esimerkistä ilmenee, käytän kansojen määrittelemiseen sekä väestöjen biologisia ominaisuuksia (niiden genetiikkaa) että niiden kieliä. Tärkeä käsite minulle on kielenvaihto.
|
